Koulutuspolitiikka

Kasvatustieteen perusopinnot alkavat olla loppusuoralla ja moduulin viimeinen teema käsitteli koulutuspolitiikkaa. Ajankohta oli aiheelle otollinen, sillä onhan monet hallituksen kärkihankkeet, kuten ammatillisen koulutuksen reformi ja korkeakoulujen uudistaminen, nytkähtäneet kunnolla eteenpäin kuluvan syksyn aikana. Myös viimeisimmät PISA-tulokset julkaistiin teeman aikana.

Teeman tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät, tuntee koulutuspoliittisen päätöksentekoprosessin ja ammatillisen opettajan koulutuspoliittisia vaikuttamismahdollisuuksia. Lisäksi opiskelija tiedostaa koulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyviä tulevaisuuden näkymiä. Itselleni olin alussa tehtyyn osaamiskartoitukseen asettanut tähän teemaan tavoitteeksi päivittää tietojani tämän hetken koulutuspoliittisista linjauksista, niiden vaikutuksista ammatilliseen koulutukseen, perehtyä meneillään oleviin koulutuspoliittisiin uudistuksiin ja päätöksentekoon sekä saada ammatillisen opettajan näkökulmaa koulutusjärjestelmän kehittämiseen.

Teeman alussa perehdyimme keskeisiin käsitteisiin, kuten koulutus, koulutuksen tehtävät, koulutusjärjestelmä ja koulutuspolitiikka. Käsitteiden tarkastelu oli mielenkiintoista ja tehtävään perehtyessä huomasi hyvin kuinka eri aikoina käsitteet ymmärretään eri tavalla ja ne ovat kulloinkin sidottuja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Koulutus ja koulutuspolitiikka muotoutuu ajan kanssa ja erilaiset kansalliset ja kansainväliset trendit vaikuttavat myös niihin.

Seuraavaksi perehdyin ajankohtaisiin koulutuspoliittisiin aiheisiin. Valitsin itselleni tarkoituksella vähemmän tutun aiheen ammatillisen koulutuksen reformin ja siihen liittyvän Yleisradion julkaiseman uutisen Ammatillisen koulutuksen opiskelijan eriarvoisesta asemasta. Uutisessa Suomen opinto-ohjaajat ry oli huolissaan ammatillisen koulutuksen lakiluonnoksessa puuttuvasta opinto-ohjauksen käsitteestä. Taustoitin reformia perehtymällä OKM:n sivustoihin, esitykseen uudesta ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteesta, lakiluonnokseen sekä OAJ:n näkemyksiin reformista. Sain näin laajan kokonaiskuvan uudistuksesta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Koulutuspolitiikassa vallitsee vahva uusliberalistinen vaihe, jossa korostuu kilpailu, markkinat ja yksilöllisyys opiskelijan tekemissä valinnoissa.

Teeman päätteeksi oli koko ryhmän yhteinen Webex-keskustelu, jossa käsittelimme päätöksentekoa, ammatillisen opettajan vaikutusmahdollisuuksia ja ajankohtaisia koulutuspoliittisia aiheita. Yksittäinen opettaja voi vielä tänäkin päivänä vaikuttaa koulutuspolitiikkaan, vaikka yhä enemmän se tapahtuu välillisesti ammattijärjestöjen, kansanedustajien ja puolueiden välityksellä. Sosiaalisen median ja oman koulun kautta vastaamalla lausuntopyyntöihin voi vaikuttaa asioihin ja tuoda omia mielipiteitä ja faktoja esille. Ammatillinen opettaja kuitenkin tuntee sen arjen parhaiten.

PISA tulokset julkaistiin joulukuun alussa ja Suomi menestyi niissä jälleen hyvin, vaikka uutisoinnin perusteella meidän tulisi olla hyvin huolissaan, sillä pisteet ovat laskeneet edellisiin mittauksiin verrattuna. Se mistä pitäisi olla huolissaan on sukupuolten ja alueellisten erojen kasvu oppimistuloksissa. Myös täysin huomioimatta jäänyt tulos maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamisesta, joka jää selvästi jälkeen muista suomalaisoppilaista. Tämä trendi on kaikissa Pohjoismaissa lukuun ottamatta Norjaa. PISA-tuloksien perusteella näille kolmelle asialle pitäisi tehdä jotakin, jotta osaamisen erot saadaan kavennettua. http://www.oecd.org/pisa/

Teema oli kaikinpuolin mielenkiintoinen ja huomasin lukevani aiempaa enemmän koulutuspoliittisia uutisia. Olin myös tyytyväinen, että teeman oppimateriaalina oli myös toisenlaisia näkemyksiä esiintuova ja nykyistä koulutuspolitiikkaa kritisoiva teos Hannu Simolan Koulutusihmeen paradoksit. Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta. Sen avulla sain laajemman ymmärryksen koulutuspolitiikasta ja siihen vaikuttavista trendeistä. Koulutuspolitiikka ja kuten politiikka aina on ihmisten toimintaa ja siihen liittyviä arvovalintoja.

Suomen koulutusjärjestelmä

Tämän teeman aiheena oli Suomen koulutusjärjestelmä. Tavoitteena oli oppia tuntemaan suomalainen koulutusjärjestelmä ja sen kehityshistoria. Omana erityistavoitteenani oli vahvistaa omaa osaamistani kehityshistoriasta.

Aluksi selvitimme opintopiirteittäin suomalaisen koulutuksen historiaa ja muotoutumista. Tehtävä oli mielekäs ja opin paljon eri aikoina tapahtuneista koulutuksellisista uudistuksista. Esimerkiksi aikuiskoulutus ja sen sisältö on vaihdellut paljon aikojen saatossa. Tässäkin tehtävässä huomasi hyvin kuinka paljon historian tapahtumat ja harjoitettu koulutuspolitiikka ovat vaikuttaneet siihen millainen koulutusjärjestelmä meillä tänä päivänä on.

Toisessa vaiheessa syvennyimme yhteen teemaan, joka meidän opintopiirissä oli kansainvälistyminen. Mitä uutta se on tuonut suomalaiseen koulutukseen ja vaikuttanut koulutusjärjestelmän kehittymiseen. Aluksi tehtävä tuntui haastavalta, mutta perehdyttyä aiheeseen tarkemmin löysimme hyviä ja ajankohtaisia näkökulmia. Esityksemme aiheesta oli Monokulttuurisesta Suomesta monikulttuuriseen Suomeen, jossa toimme muille ryhmille esille viime aikaisen maahanmuuton seurauksia koulutukseen ja kansainvälisten järjestöjen kuten OECD:n ja EU:n viime aikaisia vaikutuksia suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Aiheen myötä minulla vahvistui kuva siitä, että EU on yhä vahvemmin ohjaamassa myös koulutusta jäsenmaissaan.

Lopuksi pidimme kaikkien ryhmien reaaliaikaisen verkkokeskustelun, jossa eri aiheita käsiteltiin monipuolisesti. Minulle oli esimerkiksi yllätys kuinka koulutuksellinen tasa-arvo ei aivan toimikaan niin kuin olin kuvitellut. Eriarvoisuutta on vielä kaikilla koulutusasteilla.

Kokonaisuutena sain paljon uusia näkökulmia aihealueeseen, mikä syvensi ja vahvisti omaa käsitystäni suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Kehittämistarpeita on edelleen ja erilaiset poliittiset ja kansainväliset näkemykset vaikuttavat siihen miten järjestelmää kehitetään. Koin, että teema vahvisti omaa osaamistani koulutusjärjestelmästä.

Oppimisen keskeiset teoriat

Kolmas teema veikin jo itse asiaan oppimisen keskeisiin käsitteisiin ja teorioihin. Teeman tavoitteina oli oppia tuntemaan keskeiset oppimiseen liittyvät käsitteet ja suuntaukset sekä ymmärtää niiden vaikutuksen ammatillisen opettajan työhön. Opiskelija analysoi oman asiantuntijuutensa kehittymistä elinikäisen oppimisen näkökulmasta. 

Teeman aikana opinkin paljon uutta. Monet käsitteet kuten itseohjautuvuus, reflektio, orientaatio ja metakognitio olivat minulle tuttuja yleisellä tasolla, mutta hyvin pian huomasin, että ymmärrykseni niistä oli hyvin kapea-alainen. Erityisesti valitsemani käsite metakognitio avautui syvällisesti, vaikka kipuilin lähdemateriaalin kanssa. Tuntui, että Ruohotien ajatukset eivät kohdanneet omia ja muutoinkin hankalasta käsitteestä ei tehnyt helpompaa se, että oppimateriaalissa käytettiin vaihtelevia käsitteitä. Esimerkiksi Ruohotie käytti metakognitiivisista taidoista myös käsitettä metakompetenssi. Omasta mielestäni sain kuitenkin käsitteen selätettyä ja oma ymmärrykseni siitä kasvoi, kuten muistakin käsitteistä. Tuntui, että ymmärsin omia opiskelijoitani entistä paremmin näiden käsitteiden avaamisen myötä.

Seuraavaksi pohdimme omaa ammatillista kasvua. Oman oppimispolun kuvaaminen oli mielekästä ja vei minut välillä syviinkin vesiin, sillä sain uusia näkökulmia omaan uraani ja siihen mitä todella haluan tehdä jatkossa. Sain tehtävien myötä vahvistusta omille ajatuksilleni. Reflektion myötä olen asettanut itselleni uusia tavoitteita omalle kasvulleni ja tulevaisuuden uralle. Katsotaan kuinka ne mahdollisesti jo näiden opintojen myötä toteutuu. 

Sen jälkeen perehdyimme oppimisen keskeisiin teorioihin ja siellä valintani olivat behavioristinen oppimiskäsitys ja sosiaalinen oppiminen. Molemmat konkretisoituivat, vaikka olisin halunnut enemmän tietoa sosiaalisesta oppimisesta. Kuitenkin ryhmäni jäsenten kommentit ja esimerkit avasivat teoriaa myös itselleni ja viimeistään teorioihin liittyvä tentti. Luin sosiaalista oppimista useaan kertaan ja pohdin sitä suhteessa kokemukselliseen oppimiseen etsien eroja ja yhtäläisyyksiä. Myös muut teoriat tulivat tutuiksi ja omasta mielestäni ymmärrän niiden keskeiset piirteet. Tosin tenttitulokset eivät vielä ole tulleet.

Oppimisprosessi oli tässä teemassa hyvin intensiivinen ja teki tiukkaa pysyä tehtävien  annetuissa aikatauluissa. Tehtävät olivat hyvin monimuotoisia ja vaihtelevia. Oli yksilötöitä, ryhmätöitä eri kokoonpanoissa, esityksen valmistelua, tenttiä, kommentointia ja vaikka sun vallan mitä. Itse asetin jo opintojen alussa tavoitteen, että muiden ryhmänjäsenten en anna tehtäviäni odottaa, vaan pyrin saamaan ne valmiiksi ajoissa. Kanarian lomankin sain sovitettua opintoihin, vaikka jouduinkin tehtäviä siellä tekemään. Toisaalta oppimisympäristö oli mitä miellyttävin. 

Tämä teema on nyt lopussa ja voin ilokseni todeta, että teema antoi itselle paljon uusia rakennusaineita omaan opettajuuteeni ja opiskelijoiden ohjaukseen. Näyttää myös siltä, että teemalle asetetut tavoitteet on tullut saavutettua. Hyvä minä, tästä on helppo jatkaa eteenpäin.

Oppiminen eri kehitysvaiheissa

Tässä teemassa käsittelimme oppimista eri kehitysvaiheissa. Tavoitteena oli, että opimme tuntemaan ihmisen kehittymisen eri vaiheet ja ymmärrämme eri kehitysvaiheiden vaikutuksen oppimiseen. Itse olin asettanut osaamiskartoituksessani tähän teemaan tavoitteeksi paneutua erityisesti nuoruuteen ja sen vaikutuksiin oppimisessa sekä kerrata muiden ikäkausien kehitysvaiheita. Nuoruus kiinnosti itseäni erityisesti kasvattajan näkökulmasta, onhan omat lapseni juuri nuoruusiän kynnyksellä ja nämä asiat ovat ja tulevat olemaan hyvinkin ajankohtaisia perheessämme lähivuosina Eri ikäkausien kehitysvaiheet olin käynyt aikoinani läpi terveydenhoitajakoulutuksessa, mutta kertaus ei ollut lainkaan pahasta, sillä moni asia näyttäytyi täysin uudessa valossa ja erityisesti oppimisen näkökulmasta.

Aluksi tein yhteenvedon oppimateriaaliin perustuen nuoruuden kehitystehtävistä, jonka jaoin muiden ryhmien "nuoruus" asiantuntijoiden kanssa. Kunkin asiantuntijan tulosten perusteella laadimme opettajan "huoneentaulun". Yhteistyö ryhmässä onnistui hyvin, sillä kaikki olivat valmiita antamaan oman panoksensa, vaikka aikataulut menivät tiukille. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja aiheen esittely muille webinaarissa täydensi lopputulosta. Osasimme perustella tekemämme valinnat ja avata niitä muille.

Webinaarissa oli mielenkiintoista kuunnella muiden ikäkausien kehitysvaiheita ja niiden vaikutusta oppimiseen. Itselleni avautui aivan uudella tavalla vanhuuden kehitystehtävät ja niiden vaikutus oppimiseen. Vaikka olen viettänyt paljon aikaa vanhusten kanssa ja jopa ohjannut yhden iäkkään herrasmiehen gradun, niin asiat näyttäytyivät nyt aivan uudella tavalla. Ymmärsin, että gradun ohjaukseen liittyvät hankaluudet olivat seurausta vanhusten ikäkauteen kuuluvasta oppimisesta. Ohjattavani tarvitsi usein asioiden toistamista, asioista keskustelemista ja aikaa omien havaintojen pohtimiseen. Nämä kaikki ovat tyypillistä vanhusten oppimisessa. Onneksi osasin jo ohjausaikana antaa hänelle riittävästi aikaa ja tilaa opinnäytteensä tekemiseen ja lopputuloksena oli valmis pro gradu -tutkielma. Luulen, että kokemukseni vanhuksista auttoi tässä asiassa huomattavasti. Seuraavana teemana meillä on oppimisen keskeiset teoriat, joten mielenkiintoinen oppimismatka jatkuu syvemmälle oppimisen ja opetuksen ilmiöihin.

Kasvatustieteen tutkimus ja ihmiskäsitykset

Kasvatustieteelliset perusopinnot on nyt aloitettu. Ensimmäisenä teemana oli Kasvatustiede tieteenalana, jonka aikana pohdin kasvatustieteen luonnetta ja sen keskeisiä tutkimusalueita. Oli mielenkiintoista huomata, että kasvatustieteessä tarkastellaan monipuolisesti opetusta ja oppimista eri ikävaiheissa ja erilaisista näkökulmista. Se on jopa vaikuttanut siihen, että kasvatustieteen sijaan puhutaan kasvatustieteistä, kun aikuiskasvatustiede ja erityispedagogiikka nähdään omina kasvatustieteen aloina. Molemmilla niillä on selkeä tarkastelunäkökulma. Aikuiskasvatustieteessä tutkitaan aikuisten oppimista, opiskelua ja opettamista, kun erityispedagogiikassa keskitytään erityisryhmien oppimiseen ja opettamiseen. Näiden lisäksi yleinen kasvatustiede tarkastelee laajempia alueita kuten koulutuspolitiikkaa ja didaktiikkaa eli opetusta eri oppiaineissa.

Yllättävintä itselleni oli kasvatustieteen vakiintuminen tieteenalana vasta niinkin myöhään kuin 1970-luvulla. Olin aiemmin kuvitellut, että kasvatustieteet on vakiinnuttanut oman paikkansa huomattavasti aiemmin, mutta se oli nähty pitkään ainoastaan käytännöllisenä opettajia kouluttavana koulutusrakenteena, jolla ei ollut itsenäistä tieteenalan statusta. Yhä edelleen uusien tieteenalojen on taisteltava oma paikkansa tieteiden kentällä ja luotava oma selkeä teoreettinen perusta omalle toiminnalleen. Vie oman aikansa ennen kuin vakiintuneet ja perinteiset tieteenalat hyväksyvät uudet tulokkaat.

Teeman tehtävässä tarkastelin Päivi Löfmanin väitöskirjaa sairaanhoitajaopiskelijoiden itseohjautuvuuden kehittymisestä koulutuksen aikana. Kyseessä oli tapaustutkimus, jonka tulosten mukaan itseohjautuvuutta voidaan lisätä ammatillisessa koulutuksessa huomioimalla opiskelijoiden erilaiset oppimistyylit, kannustamalla tekemällä oppimiseen (learning by doing) ja painottamalla itseohjautuvuustaitojen merkitystä työelämässä. Näiden tulosten huomioiminen auttaa hoitotyön koulutusta antavia ammattikorkeakouluja kehittämään opetussuunnitelmiaan ja valitsemaan sopivia pedagogisia ratkaisuja. Itse näen, että itseohjautuvuus on erittäin tärkeä taito koko elämän kestävässä oppimisessa ja oman osaamisen kehittämisessä.

Toisena keskeisenä aihealueena tässä teemassa oli ihmiskäsitykset ja niiden vaikutusten ymmärtäminen opettajan työhön. Oli mielenkiintoista perehtyä tarkemmin kahteen ihmiskäsitykseen, jotka minulla olivat biologinen ihmiskäsitys ja freudilainen ihmiskäsitys. Löysin molemmista käsityksistä useita yhtymäkohtia tämän päivän yhteiskuntaan ja koulumaailmaan, vaikka niitä ei ehkä täysin tiedosteta. Biologinen ihmiskäsitys näkee ihmisen osana luontoa ja lisääntyvä tutkimus tuottaa uutta tietoa ihmisen biokemiasta, aineenvaihdunnasta ja säätelystä, joka tukee tätä käsitystä. Ihmisellä on paljon yhteistä eläinten kanssa, vaikka se myös eroaa merkitsevästi lajina muista eliölajeista. Ihmisen suuremmat aivot suhteessa muuhun kehoon ja laaja hermoverkosto mahdollistavat tietoisuuden, oppimiskyvyn ja sosialisaation ihmiselle, joiden avulla hän on muodostanut kulttuurin. Freudilainen ihmiskäsitys sen sijaan korostaa viettien merkitystä ihmisen toiminnassa ja niiden ohjaamista oikeaan suuntaan. Molemmat käsitykset ovat vieneet yleistä ymmärrystä ihmisestä eteenpäin, vaikka ne eivät itsenäisesti selitä koko ihmisen toimintaa. Freudilainen näkemys lapsesta omana persoonana oli mielestäni merkittävä askel kohti yksilöllisyyden painottamista.

Myöhemmin kävimme ryhmänä kaikkiaan kahdeksan eri käsitystä ja kukin ryhmänjäsen esitti kaksi käsitystä, joihin oli perehtynyt. Yhteisissä keskusteluissa huomasimme, että kaikki käsitykset olivat vielä nähtävissä tänä päivänä tavalla tai toisella yhteiskunnassamme ja koulussa. Esimerkiksi lahjakkuuden periytyminen on iskostunut yllättävän syvälle kansan mieliin. Jos vanhempi itse ei ole menestynyt koulussa, hän ei oleta lapsensakaan menestyvän, vaan voi todeta, että "hyvä lukupää ei ole periytynyt". Olipa ihmiskäsitys mikä hyvänsä, kun opettaja tunnistaa eri ihmiskäsityksiä ja niiden taustalla olevia olettamuksia, hän voi paremmin tunnistaa omia tapojaan toimia ja niiden mahdollisia vaikutuksia oppilaille. Näin opettaja voi muokata omaa toimintaansa ja pedagogiikkaansa vastaamaan paremmin omia käsityksiä ja laajemmin hyödyntää esimerkiksi opetussuunnitelmaa oman toimintansa tukena.

Kaikkiaan mielenkiintoinen teema, jossa olen perehtynyt sekä kasvatustieteiden teoreettiseen perustaan että ihmiskäsitysten vaikutuksiin koulutuksessa ja laajemmin yhteiskunnassa. Koen, että olen saavuttanut hyvin opintojaksolle asetetut tavoitteet ja lisäksi myös omat tavoitteet. Seuraavaksi tarkastelun kohteena on oppiminen eri ikäryhmissä. Siihen valitsin nuoret, joten nuorekkaasti jatkan opintoja eteenpäin.

Digitaalinen osaaminen

Oma digitaalinen osaaminen on kehittynyt pikku hiljaa verkko-opetuksen myötä. Ensimmäiset verkko-opinnot tein 1990-luvun loppupuolella ja sen jälkeen aloitin jo koulutusten suunnittelun ja opetuksen verkko-opintoina. Paljon ovat asiat jo muuttuneet niistä päivistä. Suljetuista ympäristöistä on tultu kohti avoimuutta. Digitaaliset työkalut ovat tänä päivänä kaikkien opiskelijoiden ulottuvilla ja uusia työkaluja tulee lisää kiihtyvällä tahdilla. Opettajan tehtävänä on löytää kulloinkin opintoihin parhaiten sopivat välineet ja tukea niiden käytössä.

Ensimmäisissä opettajaopinnoissa otimme käyttöön ammatillisen koulutuksen verkkotyökaluja, -palveluita ja -yhteisöjä. Lähipäivinä perehdyimme keskeisiin oppimisympäristöihin kuten Moodleen ja O365:een sekä lisäksi opintohallinnon järjestelmiin kuten WinhaWille. Myös Hämeen ammattikorkeakoulun intra tuli jo tutuksi.

Opiskeluryhmäkseni muodostui Tampio, jossa on neljä väli-Suomen innokasta opettajaopiskelijaa Tampereelta Kuopioon. Keskeisinä osaamisalueina meillä ovat turvallisuus-, sosiaali- ja terveysalat, joten löysimme heti yhteisiä säveliä. Saimme sovittua lähipäivänä työnjaot ensimmäisiin tehtäviin ja ne ovat jakson aikana toteutuneet hyvin. Kukin meistä perehtyi annettuihin työkaluihin ja ympäristöihin. Itse lisäksi perehdyin syvemmin verkkokokousjärjestelmä WeBexiin, joka ei ollut entuudesta tuttu. Olin kyllä käyttänyt aiemmin Adobe Connectia ja Skype for Business:ta, joten hyppäys ei ollut suuri ja monet asiat löytyivät helposti käyttöjärjestelmästä. Myös HAMK:n intrassa olevat ohjeet olivat helposti saatavilla ja niiden avulla pääsi asioista nopeasti perille. Vastasin ensimmäisen verkko-oppimispiirin järjestämisestä ja sen tallentamisesta ja julkaisusta, joka toimi Digisovellukset opetuksessa -tehtävän tuotoksena. Kaikki onnistui vaivatta, sillä tallentaminen, tallenteen muokkaus ja julkaisu ovat tuttuja työvaiheita itselle, ainoastaan työkalut olivat erilaisia, mutta perustoiminnot ovat pääosin samanlaisia. Oppimisessa tarvittaviin työkaluihin ja -ympäristöihin on hyvä olla riittävästi ohjeita ja niitä ilokseni oppilaitoksessa oli, mikä tuki hienosti omaa perehtymistäni.

Ensimmäisinä oppimistehtävinä sovimme oman opiskeluryhmän säännöistä ja kirjasimme ne sopimukseksi. Keskeiseksi sisällöiksi sovimme muun muassa, että järjestämme kokouksia verkkovälitteisesti tarpeen mukaan, kukin toimii "hostina" vuorotellen ja tuemme toistemme opiskelua, myös silloin jos ja kun saamme hyväksilukemisia. Tällöin toimimme toistemme mentorina.

Tein myös itselleni osaamiskartoituksen ja huomasin, että osaamista on kertynyt vuosien varrella paljon. Kuitenkin siitä huolimatta aion osallistua suurimmalle osalle osaamismoduleita ja teemoja, sillä olen oppinut, että samoistakin opinnoista voi olla hyötyä eri aikoina. Oman osaamisen kehitysvaihe asioiden suhteen vaihtelee, jolloin samoistakin opinnosta voi saada irti uusia näkökulmia ja painotuksia omaan oppimiseen.

Opinnot ovat kaiken kaikkiaan alkaneet vauhdikkaasti useiden oppimistehtävien myötä ja opiskelu tuntuu jälleen mielekkäältä muutaman vuoden tauon jälkeen. Seuraavaksi kohti kasvatustieteen perusteita.

Vihdoin aloitettu

Ammatillinen opettajakoulutus on nyt vihdoin aloitettu monen vuoden pohdinnan jälkeen. Ratkaisuun vaikutti eniten se, että kouluttaminen ja opettaminen tuntuvat kaikista omimmalta alueelta, johon haluan saada nyt myös muodollisen pätevyyden. Opettajankoulutus verkko-opintoina houkutti, sillä suurin osa tekemästäni opetuksesta ja koulutuksesta on ollut verkkovälitteistä. Näin saan päivitettyä tietojani ja oppia uusia menetelmällisiä ratkaisuja. Tässä blogissa tulen pohtimaan omaa oppimista ja ammatillista kasvua opettajankoulutuksen aikana.